|
LINTUPÄIVÄKIRJA
Heinä-elokuunvaihde on kahlaajien aikaa.
Yyterin lietteillä kuhisee jälleen. Kahlaajat
saapuvat pohjoisesta. Pitkä matka eteläisille
talvehtimisalueille vaatii energiaa. Yyterin lietteet
ovat tunnetusti tässä suhteessa kahlaajien suosiossa.
Veden korkeus määrittää paljolti kahlaajamassojen
runsauden. Kyse on jopa vain muutamasta sentistä
ja 10 sentin veden pinnan nousu voi jo peittää
suurelta osin kahlaajien vaatimat ruokailulietteet.
Korkea vesi vesittikin suurelta osin keväisen
muuton seurannan lintuharrastajien mieliharmiksi.
Aina lietettä on kuitenkin sen verran, että vikloja,
sirrejä, tyllejä, kuireja ja muita kahlaajia kannattaa
heinä-elokuussa poiketa katsastamassa. Paras hetki
uusien kahlaajien näkemiseen on "pudotussää" eli
sateisen yön jälkeinen pouta-aamu.
 |
|
SUOKUKKO
Juha Niemi
|
|
Viklot ja suokukot aloittavat lietteiden syysmuuton
jo kesäkuun puolelta. Varsinainen kahlaajamuutto
alkaa kuitenkin vasta heinäkuun puolen välin jälkeen,
kun vanhat linnut saapuvat. Vanhojen lintujen
muuton huippu ajoittuu heinäkuun loppupäiville.
Tällöin lietteillä ruokailee vikloja, sirrejä,
tyllejä, kurmitsoja, kuireja jne.
Vanhat kahlaajat ovat pääosassa elokuun 10. päivän
tienoille asti. Sen jälkeen valtaosa lietteillä
tankkaavista kahlaajista on nuorta polvea. Nuoria
lintuja näkee pitkälle syyskuuta ja viimeisimmät
urheat sinnittelevät aina lokakuun puolella asti.
Näitä ovat mm. pikkusirrit, suosirrit, tyllit
ja tundrakurmitsat, joita on joskus tavattu lietteillä
jopa marraskuun puolella.
Luonnollisesti lietteillä on myös paljon muuta
nähtävää. Erityisesti tähän aikaan voi nähdä massoittain
sulkasatoaan suorittavia sorsalintuja. Tarkemmin
muuton edistymistä voi seurata Lintuhavaintoja-sivulta.
|
TEKSTI
toimittaja, Martti Suuriniemi
|
|
