SYKSYN LINTUPÄIVÄKIRJA 2002

Kaunis ja lämmin kesä alkaa olla ohi. Syksyn harmaus, tuulet ja sateet pukkaavat vääjäämättömästi päälle. Tämä merkitsee myös lintumaailmassa uutta vaihetta. Syyskuun loppu ja lokakuun alku ovat lintumuuton huippuaikaa.

Syksyinen muutto eroaa monin tavoin keväisestä. Kevätmuutto tapahtuu useiden lajien kohdalla rysäyksellä lyhyen ajan sisällä. Syysmuutto on ajallisesti usein paljon pitempi tapahtuma. Lintuja syksyllä on moninkertainen määrä kevääseen verrattuna, joten näyttäviä muuttoja voi kyllä tähänkin aikaan nähdä.

Monet hyönteissyöjät, kuten tervapääsky, kultarinta, sirittäjä, satakieli, luhta- ja viitakerttunen, sirkkalinnut ja punavarpunen ovat jättäneet jo maamme pääosin elokuun aikana. Pääskysetkin ovat siirtyneet etelään syyskuun puoleen väliin mennessä.

Syyskuun puolessa välissä voimistuu erityisesti peippojen, järripeippojen, niittykirvisten ja västäräkkien muutto. Peippojen parvet voivat kulkea satamäärisinä parvina rannikkoa etelään.

Syyskuun loppupuolella erityistä nähtävää tarjoavat suuret rastasparvet ja upeat, pallomaiset sepelkyyhkyparvet. Myös urpiaiset, punarinnat, puukiipijät, hippiäiset ja tiaiset liikehtivät runsaasti syys-lokakuun vaihteen molemmin puolin.

	URPIAINEN    Juha Niemi

Pikkulintujen muuttoa on helpointa seurata rannikolla, jossa parvet toisensa jälkeen hypähtävät niemen kärjestä seuraavaan. Monet pikkulinnut ovat selkeästi yömuuttajia, joten niiden seuranta on vaikeaa. Joskus kuitenkin kannattaa leppoisana yönä hieman seisahtaa ja kuunnella rauhassa lintujen yhteysääniä.

Vesilintujen muuttokausi on pitkä. Merellä haahkat, mustalinnut, pilkkasiivet ja allit antavat katsojalle nähtävää aina joulukuulle asti. Puolisukeltajasorsat, sotkat ja nokikanat valmistautuvat muuttoon tankkaamalla itseään matalissa merenlahdissa. Preiviikin lahdella voi nähdä tähän aikaan sadoittain ruokailevia lintuja.

NOKIKANA   Esko Railo

Pitkänmatkan muuttajamme lapintiira ja kalatiira ovat jo matkalla toiselle puolelle maapalloa. Viimeiset räyskätkin valmistautuvat muuttoon. Lokeista naurulokki ja pikkulokki ovat poissa, joitain selkälokkeja sinnittelee vielä lokakuun puolellekin.

REPOSAARI   Esko Railo

Suurten lintujen muutto aina sävähdyttää. Rannikkomme ei ole parasta kurkimuuton seuranta-aluetta. Joitain kurkiparvia sentään tännekin hairahtuu tähän aikaan. Oma lukunsa on lokakuun puolessa välissä usein yhdessä päivässä tapahtuva Vaasan lähellä ruokailevien noin 4000 läntisen kurjen muutto. Tällöin voi nähdä useiden satojen lintujen muodostamien parvien jatkuva virta kohti etelää.

Laulujoutsenet ovat pikkuhiljaa siirtymässä pohjoisilta pesimäalueiltaan etelämmäksi, muuton huipentuessa lokakuun alussa. Syyskuun loppupuolella voi nähdä myös metsähanhien auroja. Lokakuun alussa länsirannikollakin, itäisten virtausten niin suodessa, voi taivaalla nähdä upeita arktisten hanhien, tundra-, valkoposki- ja sepelhanhien, muodostamia suuria parvia.

Petolinnuista syyskuun puoleen väliin mennessä ovat suurelta osin poistuneet mehiläishaukka, nuolihaukka ja kalasääski. Myös ruskosuohaukkojen määrä on jo vähäinen. Sinisuohaukan muuttoa voi seurata lokakuulle saakka. Varpushaukan muuttoaika on pitkä ja niitä voikin nähdä lennossa aina joulukuulle saakka. Syyskuun lopussa ja lokakuun alussa muutolla ovat hiirihaukka, muuttohaukka, ampuhaukka ja tuulihaukka.

Meri-Porin ja rantojen lintutornit ovat syksyisinkin lintumuuton parhaita seurantapaikkoja.
Miellyttäviä linturetkiä.

TEKSTI toimittaja, Martti Suuriniemi