Linturetkelle kannattaa lähteä aina! Katsottavaa riittää varmasti kaikkina vuodenaikoina. Lintuja voi löytää niin kaupunkien ydinkeskustoista kuin karuilta kallioluodoilta. Lintuharrastaja löytää aina tekemistä: esimerkiksi bussin odottaminen kuluu joutuisasti, kun rupeaa listaamaan montako eri lajia odotusaikana ehtii näkemään. Kuitenkin vasta varsinaisella linturetkellä pääsee oikeaan tunnelmaan ja voi nauttia luonnosta ja linnuista täysin rinnoin.

Jos on harrastuksessaan alkutaipaleella, kannattaa aloittaa lintujen vakavampi tarkkailu talvella. Tällöin lajivalikoima on vähäisempi ja lajit oppii paremmin tuntemaan. Talvella hyviä retkeilykohteita ovat kulttuuriympäristöt: ruokinnat, kaatopaikat ja tehtaiden sulat keräävät linnut puoleensa. Ruokintojen peruslajiston opettelu tarjoaa pohjan lajintuntemukselle eli määritykselle. Myös sulana pysyvien virtojen ja vesistöjen varsilla kannattaa liikkua. Metsissä ja soilla on hiljaista, mutta nekin voivat tarjota yllätyksiä vaikkapa ukkometson muodossa. Talvella on myös hyvää aikaa puhdistaa linnunpöntöt, kirjoittaa havainnot puhtaaksi ja palauttaa ne, tutustua kirjallisuuteen, suunnitella tulevan vuoden ohjelmaa ja ylipäätään ladata akkuja kevättä varten.

Kevät on lintuharrastajan aktiivisinta aikaa. Alkukeväästä kannattaa käydä öisillä pöllöretkillä. Tuskin on mitään hienompaa kuin kuunnella kuulaan kirpeässä pakkasyössä huuhkajakoiraan jylhää soidinhuutelua. Pöllöretkillä kannattaa liikkua pyörällä tai kävellen. Autoillessa saattaa moni pöllö jäädä väliin ja pörinä häiritsee öistä rauhaa. Kevään edetessä ensimmäiset muuttolinnut yhyttää usein pelloilta ja tienvarsien sulilta. Kiurut, töyhtöhyypät, niittykirviset, kyyhkyt ja hieman myöhemmin hanhet kerääntyvät isoina parvina pelloille ruokailemaan. Kevään edistyessä kannattaa retkeilyä laajentaa rannoille ja rantametsiin. Nyt kannattaa aloittaa linnunlaulun ja määrityksen opettelu: linnut ovat soidinaikaan äänekkäimmillään ja näkyvimmillään. Silloin ne saattavat laulaa innokkaasti lähes vuorokauden ympäri! Rannoilla puolestaan ovat värikkäät vesilintukoiraat hienoa katseltavaa.

Olennainen osa keväistä linturetkeilyä on muutontarkkailu eli staijaus, missä keräännytään hyvän näköalan tarjoavaan paikkaan, kuten niemenkärkeen tai lintutorniin ohimuuttavia lintuja tarkkailemaan. Kaukoputki on usein välttämätön tässä touhussa. Staijarin kevään kohokohtia ovat isojen lintujen, kuten kurkien tai piekanoiden päämuuttopäivät. Loppukeväällä pääosan varastavat lieterantojen kahlaajat sekä suurina parvina metsät täyttävät pikkulinnut. Tässä vaiheessa konsertti metsässä ja lajivalikoima rannoilla on melkoinen. Loppukeväinen lajimäärä saattaakin aloittelijasta tuntua turhauttavalta, mutta kannattaa keskittyä vain osaan lajeista ja "laajentaa valikoimaa" sitä myötä kun oma määrityskyky paranee.

Kesä on lintuharrastajallekin lepoaikaa. Osaksi tämä on pakon sanelemaa: lintujen pesimäkauden aikana ei maastossa voi liikkua yhtä vapaasti kuin muuttoaikoina. Kuitenkin kesä on lintujen kannalta olennaisin osa: kesällä tapahtuu sekä pesiminen että höyhenpuvun uusiminen eli sulkasato. Harrastajallekin löytyy puuhaa: alkukesään kuuluvat yölaulajaretket, jolloin käydään kuuntelemassa yöaikaan laulavia lintuja. Nämä lajit ovat lintumaailman taiturimaisimpia laulajia, joten konsertti on usein huumaava. Yölaulajaretkellä pyörä on ehdoton kulkuväline: 10-20 kilometrin pyörälenkki kesäyön tuoksussa on mahtava elämys - autolla samaan tunnelmaan pääseminen on vaikeaa. Kesäaikaan järjestetään myös erilaisia linnustonlaskentoja, joilla selvitetään linnuston tilaa.

Syksy on itse asiassa lintuharrastajien kannalta parasta aikaa: onhan lintuja liikkeellä kuusi kertaa kevätmuuttoa enemmän, sillä nyt muuttavat myös kesän poikaset. Kuitenkin lintujen laulamattomuus, määrityksen kannalta hankalat nuoruus- ja talvipuvut, sekä tiettyjen lajiryhmien arkuus metsästyskauden alettua tekevät syksyisten lintujen tunnistamisen ja tarkkailun hankalaksi kokeneemmallekin harrastajalle. Lisäksi syksyyn liittyy haikeutta: keväällä voi seurata lintujen tulemista ja riemuita ensihavainnoista, syksyllä puolestaan yhä useampi lintulaji katoaa maastosta päivien kuluessa. Syksylläkin kannattaa silti harrastaa.

Syysmuutto alkaa jo heinäkuussa, jolloin osa kaukomuuttajista lähtee Suomesta. Helpoiten seurattavissa on kahlaajien kerääntyminen laajoina massoina lieterannoille ruokailemaan. Elokuussa alkavat pikkulintujen massat lähteä liikkeelle. Muutto tapahtuu yöaikaan yömuuttona, ja aamuisin sopivat pensastoiset aukeat kuhisevatkin sadoista muutolta ruokailemaan laskeutuneista kertuista, siepoista, peipoista ja muista pikkulinnuista. Syyskuussa muutto on kiivaimmillaan ja näkyvimmillään, silloin muuttavat mm. haukat, hanhet ja kurjet.

Syksyn erikoisuus on idästä tulevat vaelluslinnut, joiden liikkumista säätelee marja- ja siemensato: parhaina vuosina lintuja on joka paikassa, huonoimpina vuosina ravinnon puuttuessa ne voivat puuttua kokonaan. Näkyvimpiä vaelluslintuja ovat eksoottisemmat pähkinähakki ja -nakkeli, taviokuurna sekä urpiaiset ja kotoisammat käpytikka, tiaiset ja rastaat. Syksy päättyy metsien hiljenemiseen ja ennen jäiden tuloa tehtäviin loka-marraskuisiin joutsenretkiin. Sitten onkin taas talvi.