Ulvila

Saariluoto (kirkon seutu):
Rehevää joenvarsibiotooppia. Alueella tyypillisiä lintuja ovat hyvät laulajat; kertut, satakieli, kultarinta sekä pikkutikka ja värikäs tikli. Myös kuhankeittäjä on kuultu Saaren eteläpään lehdosta luikauttelevan. Kuningaskalastajan voi löytää pikkukaloja tähyämästä täältäkin. Piileskelevä nokkavarpunen löytyy usein aivan luodon reunalehdoista kirkon kohdalta. Jalavan levittäessä siemeniään löytyy laji usein joenvarren vanhojen jalavien siemeniä syömästä. Lähistön maatalojen ruderaateilla talvehtii mm. peippolintuja.

Vainiolan pellot:
Ulvilan puoleinen osa isoa Porin Lattomeren peltoaukeaa. Näkyvän muuton määrä tai näkyvyys alueella on ilmeisen huonosti tunnettu harrastajien yleensä keskittyessä poimimaan hanhi- ja joutsenparvista ”parempaa” lajistoa, kuten lyhytnokka-, tundra- ja kiljuhanhea tai pikkujoutsenia. Näitä tietenkin aina silloin tällöin löytyy sängellä ja kynnöksillä laiduntavista satapäisistä parvista. Keväästä riippuen pelloilla levähtää ja ruokailee satoja vesi- ja rantalintuja; hanhia, joutsenia, pienempiä puolisukeltajia, kurkia, nauru- ja kalalokkeja, kapustarintoja, töyhtöhyyppiä, kiuruja eli tyypillisiä tuon ajan peltomaiseman lintuja. Luonnollisesti isot lepäilijämäärät vetävät puoleensa myös niitä saalistavia petolintuja. Kesäaikaan peltoja halkovilta teiltä havaitaan mm. soidintavia peltopyitä, ruisrääkkiä, pensassirkkalintuja ja pesiviä tuulihaukkoja.