Porin lintutieteellisen yhdistyksen ylläpitämä lintuasema toimii majakan (http://www.fma.fi/vapaa_aikaan/majakat/sappi.php) vieressä vanhassa majakanvartijain rakennuksessa. Asema on perustettu v. 1959. Säppi on Suomen toiseksi vanhin lintuasema Ahvenanmerellä sijaitsevan Signilskärin jälkeen.

Suuri metsäinen saari avomeren äärellä

Itse Säpin saari löytyy Selkämeren partaalta Porin edustalta, mutta kuuluu Luvian kuntaan. Mantereelle on matkaa 5,5 km. Saaren pinta-ala on 150 ha ja valtaosa saaresta on metsän peitossa. Valtion omistaman eteläosan metsät ovat luonnontilassa ja muodostavat lehtojensuojelualueen. Pohjoisosan yksityisomistuksessa ollut metsä hakattiin pääosin 1960-luvulla ja nyt alueella kasvaa jo tiheä koivuvaltainen sekametsä. Saaren länsi- ja pohjoisrannat ovat kallioisia oliviinidiabaasirantoja, etelä- ja itärantoja puolestaan hallitsevat matalat, tosin järviruon valtaamat rantaniityt. Saaren korkein kohta on keskellä kohoava Kirkkoharju, kahdeksan metriä merenpinnasta.

Monipuolinen pesimälinnusto

Linnustoltaan Säppi on monipuolinen. Metsäisyytensä vuoksi saarella tavataan monia vanhan metsän lajeja, mm. teeri, hömötiainen, peukaloinen, pikkusieppo, idänuunilintu ja korppi. Ulkosaaristolle tyypillisiin pesimälintuihin kuuluvat puolestaan esim. haahka, pilkkasiipi, karikukko, punajalkaviklo, tylli, meriharakka, kalalokki ja lapintiira. Myös eteläinen ristisorsa kuuluu nykyään saaren rantojen tyyppilajeihin. Rantalehdoissa ja ruovikoissa viihtyvät taasen mm. kultarinta, mustapääkerttu, luhta- ja rytikerttunen sekä punavarpunen.

Runsaasti lintuja muuttoaikoina

Yksinäisenä metsäisenä saarena Säppi vetää runsaasti puoleensa muuttolintuja. Etenkin syksyisin saari on tärkeä etappi monille pikkulinnuille. Runsaimpiin lajeihin kuuluvat mm. rastaat, punarinta, leppälintu, pajulintu, hippiäinen ja peippo. Monet vaelluslinnut. kuten esim. käpytikka, puukiipijä, pyrstötiainen ja urpiainen esiintyvät runsaina joinakin vuosina. Itä- ja eteläosan matalat rannat rakkolevä- eli hauruvalleineen keräävät etenkin syksyisin runsaasti läpimuuttavia kahlaajia. Keväällä Säppi on tunnettu hyvänä vesilintujen ym. muutonseurantapaikkana. Runsaimpina lajeina esiintyvät kuikka, kaakkuri, merimetso, haahka, mustalintu, pilkkasiipi, isokoskelo ja tukkakoskelo. Säpissä on vuoteen 2001 mennessä havaittu 287 eri lintulajia eli joukkoon mahtuu runsaasti harvinaisuuksiakin. Suomen ensihavainnot on tehty seuraavista lajeista: sitruunavästäräkki 1962, ruskouunilintu 1968, vuorirautiainen 1975 ja taigakirvinen 1978. Säppi onkin tunnettu juuri itäisistä erikoisuuksistaan, mm. isokirvinen, taiga- ja hippiäisuunilintu, mustapäätasku ja pikkusirkku tavataan nykyään lähes vuosittain.