|
Suuri metsäinen saari avomeren äärellä
Itse Säpin saari löytyy Selkämeren partaalta Porin
edustalta, mutta kuuluu Luvian kuntaan. Mantereelle
on matkaa 5,5 km. Saaren pinta-ala on 150 ha ja valtaosa
saaresta on metsän peitossa. Valtion omistaman eteläosan
metsät ovat luonnontilassa ja muodostavat lehtojensuojelualueen.
Pohjoisosan yksityisomistuksessa ollut metsä hakattiin
pääosin 1960-luvulla ja nyt alueella kasvaa jo tiheä
koivuvaltainen sekametsä. Saaren länsi- ja pohjoisrannat
ovat kallioisia oliviinidiabaasirantoja, etelä- ja itärantoja
puolestaan hallitsevat matalat, tosin järviruon valtaamat
rantaniityt. Saaren korkein kohta on keskellä kohoava
Kirkkoharju, kahdeksan metriä merenpinnasta.
Monipuolinen pesimälinnusto
Linnustoltaan Säppi on monipuolinen. Metsäisyytensä
vuoksi saarella tavataan monia vanhan metsän lajeja,
mm. teeri, hömötiainen, peukaloinen, pikkusieppo, idänuunilintu
ja korppi. Ulkosaaristolle tyypillisiin pesimälintuihin
kuuluvat puolestaan esim. haahka, pilkkasiipi, karikukko,
punajalkaviklo, tylli, meriharakka, kalalokki ja lapintiira.
Myös eteläinen ristisorsa kuuluu nykyään saaren rantojen
tyyppilajeihin. Rantalehdoissa ja ruovikoissa viihtyvät
taasen mm. kultarinta, mustapääkerttu, luhta- ja rytikerttunen
sekä punavarpunen.
Runsaasti lintuja muuttoaikoina
Yksinäisenä metsäisenä saarena Säppi vetää runsaasti
puoleensa muuttolintuja. Etenkin syksyisin saari on
tärkeä etappi monille pikkulinnuille. Runsaimpiin lajeihin
kuuluvat mm. rastaat, punarinta, leppälintu, pajulintu,
hippiäinen ja peippo. Monet vaelluslinnut. kuten esim.
käpytikka, puukiipijä, pyrstötiainen ja urpiainen esiintyvät
runsaina joinakin vuosina. Itä- ja eteläosan matalat
rannat rakkolevä- eli hauruvalleineen keräävät etenkin
syksyisin runsaasti läpimuuttavia kahlaajia. Keväällä
Säppi on tunnettu hyvänä vesilintujen ym. muutonseurantapaikkana.
Runsaimpina lajeina esiintyvät kuikka, kaakkuri, merimetso,
haahka, mustalintu, pilkkasiipi, isokoskelo ja tukkakoskelo.
Säpissä on vuoteen 2001 mennessä havaittu 287 eri lintulajia
eli joukkoon mahtuu runsaasti harvinaisuuksiakin. Suomen
ensihavainnot on tehty seuraavista lajeista: sitruunavästäräkki
1962, ruskouunilintu 1968, vuorirautiainen 1975 ja taigakirvinen
1978. Säppi onkin tunnettu juuri itäisistä erikoisuuksistaan,
mm. isokirvinen, taiga- ja hippiäisuunilintu, mustapäätasku
ja pikkusirkku tavataan nykyään lähes vuosittain.
|