|
Perinteisesti rengastus on mielletty osaksi lintujen
muutontutkimusta. Sen avulla voidaan selvittää lintujen
muuttoreittejä, talvehtimis- ja levähdysalueita ja muuttonopeuksia.
Muuttoon liittyvien kysymysten ohella rengastuksen avulla
saadaan arvokasta tietoa myös lintujen iästä, kuolevuudesta,
kuolinsyistä, synnyinpaikka-, kotipaikka- ja pariuskollisuudesta,
vuosittaisista kannanmuutoksista ja vaikkapa lintuyksilöiden
elinaikaisesta jälkeläistuotosta. Rengastuksesta onkin
tullut hyvin tärkeä populaatio- ja käyttäytymistutkimusten
työkalu. Rengastuksen avulla saatavaa tietoa voidaan
käyttää apuna myös eri lintulajien suojelussa.
Viime vuosina Suomessa on rengastettu noin 230000
lintua vuodessa, näistä kutakuinkin 40% pesäpoikasina.
Suomessa rengastustoiminta alkoi virallisesti vuonna
1913 ja sen jälkeen maassamme on rengastettu jo yli
8 miljoonaa lintua. Löytöjä rengastetuista linnuista
kertyy vuosittain noin 20000; kaikkiaan vuosilta 1913-2000
on saatu reilut 330000 löytöä.
Pääosa lintujen renkaista on tehty kevyestä alumiinista,
mutta monille lajeille käytetään teräksestä valmistettuja
kestävämpiä renkaita (mm. kahlaajat ja vesilinnut).
Viime vuosina lintuja on yhä enenevässä määrin merkitty
myös erilaisin väri- ja lukurenkain, joiden sisältämä
tieto voidaan helposti lukea kiikarilla tai kaukoputkella.
Tämän menetelmän yhtenä etuna on luonnollisesti, että
lintua ei "henkilöllisyyden" selvittämiseksi tarvitse
uudelleen pyydystää. Tällaisia renkaita on käytetty
mm. laulujoutsenille (kaularenkaat), kotkille, joillekin
kahlaajille ja etenkin lokeille.
Aktiivirengastajia (rengastajia, joilla oli voimassaoleva
rengastuslupa) oli 1.8.2002 yhteensä 694. Tästä määrästä
kuitenkin vain 520 rengastajaa rengasti vähintään yhden
linnun vuonna 2001. Lintujen rengastus on vapaaehtoista,
siitä ei siis makseta palkkaa. Lisäksi rengastajat joutuvat
itse maksamaan harrastuksestaan koituvat väline-, polttoaine-
yms. kulut. Itse renkaat kuitenkin ovat rengastajille
maksuttomia. Rengastustoimintaa valvoo ja koordinoi
Helsingin yliopiston luonnontieteellisessä keskusmuseossa
toimiva rengastustoimisto. Rengastusluvan voi saada
vain verrattain tiukan seulonnan jälkeen. Ehtoina ovat
mm. 18 vuoden ikä, harjoittelujakso kokeneemman rengastajan
seurassa ja hyväksytysti suoritettu tentti, jossa testataan
hakijan kyky tunnistaa Suomessa pesivät lintulajit.
Miten minusta tuli rengastaja?
Oma lintuharrastusurani alkoi Kiikoisissa vuoden 1977
paikkeilla ollessani ala-asteen kolmannella luokalla.
Silloinen opettajani Pentti Ojala innosti oppilaitaan
keväisin muuttolintujen seurantaan ja sai ainakin minut
vakuuttuneeksi harrastuksen mielekkyydestä. Vuonna 1981
tutustuin Matti Tuomiseen, porilaiseen lintumieheen
ja entiseen rengastajaan, joka puolestaan teki minulle
selväksi, että etenkin petolinnuissa on sitä jotakin.
Vuonna 1982 meninkin mukaan rengastustoimiston koordinoimaan
valtakunnalliseen petolinturuutuseurantaan. Oman rengastusluvan
sain vuonna 1988, mistä lähtien olen rengastellut vuosittain
pääasiassa haukkoja ja pöllöjä. Vuonna 1995 rengastuslajistoon
tulivat mukaan isokuovi ja töyhtöhyyppä, ja tällä arsenaalilla
olen pärjännyt nykypäiviin saakka. Tuolla lajivalikoimalla
rengastusmäärät ovat kuitenkin jääneet melko vaatimattomiksi,
sillä 15 vuoden aikana olen rengastanut vain noin 2300
lintua.
Rengastustoimiston edellinen johtaja, professori Pertti
Saurola jäi eläkkeelle vuoden 2002 alussa. Kun johtajan
posti vuoden 2001 kesällä tuli haettavaksi, päätin minäkin
pistää lusikkani soppaan. Hakuprosessin lopputuloksena
minä nyt sitten istun täällä rengastustoimistossa Peran
entisessä työhuoneessa tietoisena siitä, että kovin
pieniin saappaisiin en ole hypännyt.
JARI VALKAMA Rengastustoimiston johtaja
Puh. 050-5820572
jari.valkama@helsinki.fi
Rengaslöytöilmoitus lähetetään
(postimaksutta) osoitteeseen:
Kirjoita postimerkin asemasta:
Asiakaspalautus
Sopimus 127167
Laskutunnus 606422
Osoitteeksi:
Rengastustoimisto
Luonnontieteellinen keskusmuseo
PL 17
00014 HELSINGIN YLIOPISTO
tai myös netin kautta
www.fmnh.helsinki.fi/elainmuseo/rengastus/
|
